elämme hulluja aikoja.

ei liity
tai oikeastaan liittyy
mut en oo nauranu yhtä paljoa kenenkään jutuille ku sinun
niinku yleisesti ottaen
mitä vittua

- j

vois kohta tehä numerotiedustelubluesit ja ruveta vaan rimputtelemaan.

öisin on parasta

siivota
puhdistaa lp-levyjä
kuunnella niitä puhdistettuja lp-levyjä
puhua. ihan mistä vaan

ja syödä jotain palkoja. söin jo puuroa. piti mennä kauppaan mutta

pessimismi on luonteenlaatuni, siihen olen päätynyt tutkittuani itseäni. myönnän, että minun levyni ovat pessimistisiä, vaikka jossain analyyseissa toisaalta todetaankin että siellä taustalla optimistinen valo kuitenkin välkkyy. perussävy on tumma ja se tulee tunne-elämän ja luonteenkuvan kautta. yleisesti ajatellen pidän luonnollisena, että ihmiset ovat pessimistisiä. olisihan karmeeta jos porukat olisivat valoisia ja toivorikkaita näinä aikoina.

pessimismi painottuu liikaa mun levyillä ja biiseissä. se on vain puoli asiaa, mutta kun joku teema syntyy, se kantaa itse itsensä.

ehkä yksi meikäläisen vikoja on se, että levyissäni on paatoksen sävyjä enemmän kuin ironia sävyjä. kun taas päivittäisessä keskustelussa maailman asioista ja ihmissuhteista ja niin edelleen, huomaan olevani tosi ironinen. mutta ehkä minun tapani tehdä musiikkia vetää mukaansa siten, että lyriikkakin muodostuu sävyltään pateettiseksi tai käyttää pateettisuuteen viittaavia symboleja.

- heikki harma, 1982

käytän mun vähäiset rahat

1. lottoon.
2. j. leskisen & coitus intin tokaan älppäriin. viimeks tappelin siitä huutonetissä verissäpäin pari viikkoa sitten. round vitun two.

ja me juostaan kadun yli
niinku rikottais kellot

sieluni ei viihdy tässä lihassa
se pelkää mennyttä ja tulevaa